Se tunne ku näille ihmisille tääl ei riitä mikään. Pakko olla ku ``enkeli``, että saa tavata J:tä! No sit ku asiat tekee hyvin ja on kunnolla, niin se kuitenki estetään. En kestä tällästä. Sit kaikesta tulee pelkkää vittuilua takasi!
Jos noille sanoo jostai niiden tekemist virheist, niin siitä hyvä ettei joudu kämppää, mut ne kyll saa meille sanoo kaikest ja se pitäis ottaa `` kunnialla`` vastaan.
Sit mulla on asia, minkä mä halusin viedä poliisille ja olisin sillon ollut valmis siihen, niin noi ohjaajat pakotti mut oottaa, et sosiaalityöntekijä tekee ilmoitukse, vittu mulla olis ollu oikeus tehä se itse!! Sit jouduin odottaa 2 kk et se asia menee sossulle.. No sit meni kuukaus ennekö se vei asiaa mitenkää eteenpäin..
Tunteet, niit ei saa olla jos on laitokses tai ainakaan näyttää.. Jos on paska olo, niin sitä ei sais olla. Jos oot ilonen, niin se tulla jollain tavalla sulta estää.
Nuoret ei saa olla ikinä myöhässä mistään, mut sit jos ohjaajat on ne vaan nauraa, vaik oot odottanu 30min et tullaa hakee asemalta ja pakkasta oli sillon -30.. Et juu.. Mulla kun toki ei ole tota astmaa, mikä esti kunnollisen hengityksen silloin.
Tässä nyt tän hetkisiä ajatuksia. Oli jotenki pakko päästä purkaa.
Kiitos ja anteeks.
Rakkaudel: minstzki<3
